Jussi Huovinen 100 vuotta

Perinteentaitajan, vienalaisen kulttuurin patriarkan Jussi Huovisen syntymästä on tänään 100 vuotta. Hän oli vienalaisen runolaulun viimeinen oksa Suomessa. Lähes koko elämänsä hän eli kotikylässään Suomussalmen Hietajärven vienalaiskylässä. Vaatimaton kansanmies nousi huomaamattaan suomalaisen kulttuuriperinnön kannalta korvaamattomaksi henkilöksi. Hän oli elävä side muinaisuutemme ja viimeinen lenkki siinä Kalevalankin luoneen suullisen perinteen ketjussa, joka ulottuu jopa vuosituhansien taakse. Jussin esiäiti, kantamoamo, kuten hän itse ilmaisi, jätti sananjäljen Kalevalaan. Toarie Huovinen näet lauloi Daniel Europaeukselle vuonna 1845 laulun, jonka perusteella Elias Lönnrot muutti Kalevalan rakennetta. Jussi oli Toarien Timon Ohvon Iivanan Jussi. Runolaulajana Jussi oli Suomessa vailla vertaa. Hänen muistiinsa oli tarttunut laaja valikoima esi-isien lauluja sekä muuta suullista perinnetietoa. Jussin lauluvarannot eivät jääneet vain runolauluun. Hän hallitsi runsaasti muutakin musiikkiperintöä: rekilauluja, piirilauluja, balladeja ja jopa jatsia. Hän soitti kanteletta, viulua ja haitaria sekä sävelsi itsekin. Jussi oli sisäistänyt oman kulttuurinsa täysin. Ei ollut elämänalaa, josta hän ei olisi kyennyt kertomaan syvällistä tietoa. Häneltä on äänittämällä pantu muistiin satoja tunteja sellaista perinneaineistoa, jota ei enää olisi ollut mistään muualta saatavissa. Elokuvien kautta Jussi Huovinen tunnetaan maailmalla. National Geographicin J. R. R. Tolkienista tekemässä dokumenttielokuvassa Jussi edustaa Kalevalaan liittyvää perinnettä. Hänestä on tehty televisio-ohjelmia Karjalan tasavaltaan ja Japaniin. Viimeksi hän oli toisena päähenkilönä Selma Vilhusen Laulu-dokumentissa. Juminkeko on julkaissut cd-levyn hänen keskeisestä repertoaaristaan. Jussi Huovinen oli niitä harvoja, joiden otsalla voi sanoa viisauden asuvan. Jussin 100-juhlavuoden kunniaksi Juminkeko julkaisee hänen syntymäpäivästään alkaen joka viikko vuoden loppuun saakka valokuvan sekä hänen esittämäänsä musiikkia tai hänen muistitietoaan. (Äänitykset ja valokuvat: Markku Nieminen / Juminkeon arkisto)