Sun kätes, Herra, voimakkaan, virsi 577

1. Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana. 2. Sun armos täällä meille soi, mi kallehinta olla voi, ja meille alla auringon tää synnyinseutu rakkain on. 3. On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on. 4. Ja meidän polkuamme saa taas lapsemmekin taivaltaa. He kyntää kerran peltomme ja uskoo kuin me uskomme. 5. Oi Herra, käy sä siunaamaan nää rannat rakkaan synnyinmaan. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen. 6. Sä siunaa mielet vakaiset ja hurskaat työt ja aikehet. Lyö maahan maansa pettäjät, tuo julki juonet ilkeät. 7. Sä turvaa maamme vapaus, sen kansalle suo viisaus. Suo armokaste maille sen ja sydämihin ihmisten. 8. Sä autoit valoon tämän maan kuin kedon kukan ummustaan. Sen varttua suo valossas ja hoida sitä armossas. 9. Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen. Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Lasten Suometar 1857, Wäinö Havas 1938. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Keskiajalta / Suomessa 1702.